Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri juhli viime vuoden toukokuussa 140 vuotista taivaltaan. Juhlakonsertti pidettiin Kulttuurikeskus Vanhan Paukun Alajoki-salissa.
Orkesteritoiminta alkoi Lapualla jo vuonna 1884. Orkestereiden kokoonpanot ja niitä ylläpitävät tahot ovat vuosien mittaan vaihtuneet, osittain jopa maailmanpoliittisten syitten takia. Lapuan soittokunnan nimellä vuonna 1884 aloittanut kokoonpano on kokenut monta muodonmuutosta 140 vuoden aikana. Soittokunta on soittanut vuosien varrella sekä nuorisoseurojen, työväenyhdistyksen, suojeluskunnan että kansalaisopiston nimen alla. Lapuan musiikkiopiston perustamisen jälkeen vuonna 1967 puhallinorkesteritoiminta siirtyi musiikkiopiston alaisuuteen ja nimenä on siitä lähtien ollut Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri.
Tänä päivänä orkesterin vahvuus on n. 20 soittajaa. Esiintymisiä orkesterilla on noin 5–6 kertaa vuodessa, omista konserteista erilaisiin tapahtumiin ja juhlaviin tilaisuuksiin. Orkesterin soittamat kappaleet vaihtuvat tilanteen mukaan aina klassisista orkesteriteoksista nykypäivän kevyeen musiikkiin. Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri on oppilasorkesteri, jossa soittaa oppilaiden lisäksi muutamia vanhempia ja kokeneempia soittajia. Oppilasorkesterina toimimisessa on omat haasteensa ja rikkautensa. Haastetta asettaa erityisesti se, että lähes vuosittain orkesterin kokoonpano vaihtuu, koska osa oppilaista valmistuu musiikkiopistosta ja suuntaa elämässään eteenpäin. Usein tämä tarkoittaa lähtöä kotipaikkakunnalta jonnekin kauemmas. Vastavuoroisesti orkesterissa aloittaa joka vuosi uusia soittajia, jotka ovat omassa musiikin opiskelussaan tulleet siihen vaiheeseen, että on aika siirtyä korkeimmalle puhallinmusiikin tasolle Lapualla. Soittajien vaihtuvuus pitää orkesterin kuitenkin koko ajan tuoreena, raikkaana orkesterina ja vaara urautua vain tietynlaisiin tapoihin toimia on paljon pienempi.
Pitämässään juhlapuheessa orkesterin puheenjohtaja Pasi Taipale kertasi orkesterin historiaa ja esitti myös huolensa nykyajan tuomille haasteille orkesteritoiminnan suhteen. Yksi suurimmista haasteista on harrastajien puute. Taipale kertoi, että parhaimmillaan Lapuankin orkesterissa on soittanut lähes 40 soittajaa. Nykyään moni lapsi ja nuori suuntaa helpompiin ja nopeampiin harrastuksiin. Musiikkiharrastus ja orkesterissa soittaminen vaatii kuitenkin
pitkäjänteisyyttä, jonka puute nykypäivän lapsilla ja nuorilla sekä osittain myös aikuisilla on melkoinen, Taipale jatkoi. Toinen iso huolenaihe nykyajassa on sitoutumisen puute. Nykyään ei välttämättä jakseta sitoutua säännölliseen ja välistä rankkaankin harjoitteluun, vaan tehdään mieluummin jotain muuta, missä pääsee helpommalla. Sosiaalinen media on helppo ja houkutteleva tapa viettää
aikaa, eivätkä lapset ja nuoret välttämättä enää näe puhallinmusiikin harrastamista mielekkäänä vaihtoehtona, Taipale totesi. Orkesteritoiminnan jatkuminen vaatii työtä koko yhteisöltä; soittajilta, vetäjiltä, vanhemmilta, yleisöltä, kaupungilta. Uusien harrastajien tavoittamiseksi Lapualla pidetään soitinesittelykonsertteja sekä käydään säännöllisesti kiertämässä kaupungin ala-asteilla esittelemässä soittimia ja orkesteritoimintaa. Puheensa lopuksi Taipale heitti palloa myös yleisön suuntaan, orkesterilaisille saisi tulla kertomaan mahdollisia ideoita ja keinoja harrastajamäärien kasvattamiseksi.
Juhlakonsertin alkuosa oli pyhitetty tulevaisuudelle; ennen puoliaikaa esiintymään pääsivät vuorollaan niin musiikkiopiston C- kuin B-orkesteritkin johtajinaan Tuija Aho sekä Mika Mara. Puoliajan jälkeen esiintymisvuoron sai sitten itse juhlakalu. Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri kapellimestarinaan Mika Mara esitti juhlakonsertissaan suomalaista
puhallinmusiikkia Jean Sibeliuksesta Kirmo Lintiseen. Konsertin loputtua satapäinen yleisö aplodeineen sai orkesterin soittamaan vielä ylimääräisenä kappaleena upeasti soineen Jääkärien marssin.
140 vuotisen historian omaavana Lapuan musiikkiopiston puhallinorkesteri on yksi Suomen vanhimmista yhä toimivista puhallinorkestereista. Nykyajan haasteista huolimatta orkesterin tavoitteena on jatkaa pitkää perinnettään ja tuottaa iloa musiikin muodossa vielä lukuisillekin tuleville sukupolville.
(kuvat: Riina Holkkala)
