Otsikon kysymys on jokaiselle kapellimestarille enemmän kuin tuttu ja harrastajaorkesterien puolella siihen liittyy vielä myös paljon lisäkysymyksiä. Lähestyn tätä asiaa nyt niin sanotusti “oman orkesterin” kautta, mutta uskon, että muillakin pienemmillä paikkakunnilla ja pienempien orkesterien parissa toimivilla kapuilla on melko lailla samantyyppisiä haasteita
ohjelmistovalinnoissa.
Oma orkesteri on pieni; meillä on kaikkiaan vain noin 25 soittajaa. Soitinjakauma on epätasapainoinen. Mukana on vasta vähän aikaa soittaneita ja toisaalta sitten myös soittajia, joilla soittokokemusta on noin 70 vuotta. Ja tuosta soittokokemuksen määrästä voi jo varsin selkeästi päätellä, että soittajien ikäjakaumakin on melko suuri; nuorin soittajistamme on 6-vuotias ja vanhin +70 v. Monessa mielessä tuo eri-ikäisten ja -tasoisten soittajien yhdistäminen
samaan orkesteriin on toki hyvä asia, mutta ohjelmiston kannalta se aiheuttaa välillä vähän pähkäiltävää.
Tärkeää on mielestäni saada kaikille sopivan tasoista soitettavaa. Tyylillisesti voi soitattaa melkeinpä mitä vain, jos on itseinnostunut matskusta. Monipuolisesti haluan kyllä kaikkea ohjelmistoon sisällyttää. Toki mielenkiintoa ja innostusta nostaa se, että ohjelmistossa on ainakin välillä myös soittajien suosikkeja. No, mistäpä sitten löytää passelia materiaalia kokoonpanolle, josta esimerkiksi puuttuvat kokonaan klarinetit. No, flexejä toki löytyy, mutta niissä on monesti haasteena taso. Nuorimmille, soittotaipaleensa alkupuolella oleville soittajille sopivat jutut ovat sitten pidemmällä oleville liian helppoja ja päinvastoin. Melko harvassa on ne biisit, joissa on se superpart kirjoitettuna jo valmiina. Onneksi suomalaisilta säveltäjiltä “uskaltaa” niitä pyytää jo valmiinakin oleviin kappaleisiin…
Tähän ikään mennessä on jo karttunut, ja tarttunut, mukaan melkoinen määrä kappaleita, joita voi käyttää ohjelmistossa, mutta oman mielenkiinnon ja ajassa pysymisen vuoksi on välttämätöntä etsiä myös uusia juttuja. Niin Suomessa kuin maailmallakin on paljon hienoa musaa ja niistä löytyy soivia esimerkkejä… isolla orkesterilla soitettuna. Aina ei vain kykene kuvittelemaan miltä se sitten soundaa omalla, melko erikoisella kokoonpanolla soitettuna. Ja kyllä, kuten sanoin, musaa on paljon ja siitä valtavasta laarista niiden helmien löytäminen vie aikaa; monestikin niitä kuuluisia yön pimeitä tunteja.
Olisihan se hienoa, että voisi kollegojen kanssa vielä enemmän ja laajemmasti niitä helmien tietoja jakaa, jotta jokaisen ei tarvitse tehdä samaa työtä uudelleen. Tämä ohjelmistoasia on nyt viime aikoina noussut esille useissa keskusteluissa ja tuntuu, että biisilistauksille ja laajemmalle keskustelulle aiheesta olisi todellakin tilausta. Puhallinorkesteriliiton hallituksessakin asiaa pohdittiin ja nytpä olisikin sitten aivan pikapuoliin tarkoitus avata keskustelu aiheesta SPOL:in Facebook-ryhmässä. Katsotaan sitten minkälaisiin “systeemeihin” päädytään. Ollaan kuulolla!